Kansalliseen perintöön kuuluu monia asioita, joista koostuu kansakunnan käsitys itsestään. Kun puhumme suomalaisuudesta, puhumme samalla historiastamme, tavoistamme, kulttuuristamme ja kielestämme. Suomalaisuus määrittyy ennen kaikkea oman kielemme kautta, mikä on tärkein yksittäinen asia kulttuurissamme.
Suomen kieltä on puhuttu jo pitkään ja kirjakielemmekin on ollut käytössä Agricolan ajoista lähtien. Varsinainen läpimurto suomenkielen osalta tapahtui kuitenkin vasta 1800-luvulla, jolloin käytiin kielitaistelu ja synnytettiin oma suomalainen kulttuuriperintö. Lönnrotin tekemä Kalevalan kokoaminen ja suomalaisen kirjallisuuden synty Aleksis Kiven tuotannon myötä ovat merkkipaaluja historiassamme.
Viettäessämme tänään Aleksis Kiven päivää vietämme samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää. Merkkipäivät menevät ja tulevat, mutta niiden merkitystä on hyvä pohtia muutenkin kuin ainoastaan liputuspäivinä.
Kirjallisuus ja painettu sana ovat perinteisiä sivistyksen lähteitä. Vaikka nykykulttuuri tuottaa entistä enemmän visuaalisia sisältöjä, ajattelun kehityksen kannalta on syytä huomata suullisen ja kirjallisen omakielisen kulttuurin merkitys muun oppimisen taustalla. Ajattelun kehittymisen kannalta ratkaisevaa on itse aktiivisesti puhua, lukea ja kirjoittaa eli käyttää kieltä, koska kielen avulla ilmaisemme ajatuksemme.
Keskustelin suomalaisen valtion virkamiehen kanssa virtuaalikoulupäivillä suomalaisesta koulutusviennistä vuonna 2008. Hän kertoi kuinka suomalaiset olivat ja ovat auttamassa Etiopiaa kehittämään omaa koululaitostaan. Suuri ihmetyksen aihe Etiopiassa oli ollut se, että meillä kaikilla koulutustasoilla käytetään opetuksessa omaa kieltä – suomea tai ruotsia. He olivat ihmeissään tästä varsinkin, kun tilanne oli sama myös yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksessa.
Emme tule ajatelleeksi sitä, että meille kaikille on taattu yhtäläinen mahdollisuus käydä koulua ja nauttia kansallisesta kirjallisuudesta omalla kielellämme. Samalla se on myös tarkoittanut, että käännämme ulkomaista kirjallisuutta suomeksi uskomattomat määrät kansakuntamme kokoon nähden.
Suomalaisten lukuharrastus on muuttanut muotojaan aikojen kuluessa, mutta yksi pysyvä piirre siinä on säilynyt ja se on lukeminen omilla kansallisilla kielillä. Täm on taannut meille mahdollisuuden seurata maailman tapahtumia tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti. Se on myös taannut kaikille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon, koska kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hankkia tietoa omalla kielellä.
Toivon, että ymmärrämme myös tulevaisuudessa miksi nostamme lipun salkoon 10. päivänä lokakuuta ja arvostamme oman kulttuurimme ja kielemme eteen tehtävää työtä.
Hyvää alkanutta työviikkoa!
