Opiskelijat Oona Mölsä ja Jenni Nummi osallistuivat Viksu –tiedekilpailuun tekemällä psykologian alaan kuuluvan kyselytutkimuksen orimattilalaisten nuorten arvoista. Ohessa on tiivistelmä Oonan ja Jennin tutkimasta aiheesta:

Työn aiheena oli nuorten arvot nyky-Suomessa. Nykyään puhutaan paljon nuorten pinnallisesta arvomaailmasta ja materialismista. Toisaalta monet tutkimukset osoittavat, että nuoret arvostavat eniten ihmissuhteita ja terveyttä. Nämä näkemykset ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Tavoitteenamme olikin selvittää, mikä on arkikäsitysten suhde todellisuuteen.

Hypoteeseja asettaessamme perehdyimme muutamiin 1990-2000 -luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Erityisesti Helena Helveen seurantatutkimus nuorten arvoista toimi viitekehyksenämme. Tärkeimmät oletuksemme olivat, että nuorille tärkeimpiä arvoja ovat terveys, ystävät ja perhe. Ennustimme myös, että lukiolaiset ovat ammattikoululaisia urasuuntautuneempia ja että yläkoululaisten arvot ovat vanhempia oppilaita pinnallisempia.

Käytimme tutkimusjoukkonamme orimattilalaisia 14-18 -vuotiaita nuoria. Yhteensä tutkimukseen osallistui 59 yläkoulun, lukion ja ammattikoulun opiskelijaa. Tiedonkeruumenetelmänä käytimme kyselylomaketta. Ensimmäisessä tehtävässä pyysimme antamaan numeroarvion siitä, kuinka tärkeinä listaamiamme kymmentä asiaa nuoret pitävät. Toinen osio sisälsi viisi avokysymystä, joissa pyydettiin kertomaan, mitä nuoret arvostavat itsessään, parhaassa ystävässään, kavereissaan ja elämässään, sekä, ketä henkilöä nämä arvostavat eniten. Kysely toteutettiin viime toukokuussa

Saamamme tulokset olivat pääpiirteissään odotettuja, mutta mukana oli melko yllättäviäkin seikkoja. Nuorille tärkeimpiä arvoja näyttäisivät todella olevan jokaisessa ryhmässä ystävät, perhe ja terveys. Lukiolaisille ura ja raha merkitsevät enemmän kuin ammattikoululaisille. Toisaalta hypoteesistamme poiketen samaiset arvot ovat tytöille tärkeämpiä kuin pojille. Ennustustemme vastaisesti yläkoululaiset eivät myöskään ole arvoiltaan vanhempia oppilaita pinnallisempia. Kaiken kaikkiaan materialistiset ja kunnianhimoiset arvot kuten raha, ura ja ulkonäkö jäivät melko vähäisen arvostuksen varaan. Tuloksien valossa arkikäsitykset nuorten arvoista eivät näyttäisikään pitävän paikkansa, vaan nuorten arvot ovat melko pehmeitä.

Odotetusti nuoret arvostavat kavereissaan ja ystävissään eniten luotettavuutta ja rehellisyyttä. Samoja ominaisuuksia pidetään tärkeinä myös itsessä. Ehkä jopa hieman yllättäen urheilijoiden, näyttelijöiden ja laulajien sijaan nuoret arvostavat eniten omia vanhempiaan, vaikka sitä ei ehkä useinkaan näytetä. Ehkä kulttuurissamme vallitsee käsitys, jonka mukaan nuorten on seurattava ikätovereitaan, vaikka todellisuudessa vanhemmat ovat edelleen hyvin tärkeitä.

Oona Mölsä ja Jenni Nummi

Some of your clothes are probably made in Asia, people speak English all over the world and you can find Mc Donald’s on every continent. Globalisation is today’s word. The world becoming smaller, items and ideas spread rapidly from place to place. Some people talk about globalisation in a negative tone, others find it necessary for us. Globalisation has its pros and cons.

Globalisation affects developed and Third World countries differently. Many industrial countries benefit economically from globalisation. Big corporations move their factories to the countries where labour costs are lower and raw materials cheap. This makes it possible to decrease  the price of products and consumption increases. On the other hand the state loses tax revenues and unemployment may become a problem in the developed countries.

Although globalisation brings jobs to the developing countries, people’s salaries and working conditions are still weak there. Children often work hard so that people in rich countries can live a life of luxury. The power of large companies may also prevent the Third World countries’ economic development, because they are forced to produce one or two raw materials  which don’t bring them enough money to change the system.

Globalisation makes great cultures even stronger while many weaker cultures die. It also increases the amount of global crime. Anyway, the world becoming smaller, ideas and innovations spread faster and make our life easier.

Globalisation affects us in many ways. However, it is reality and instead of trying to stop globalisation we should see its possibilities.

Oona Mölsä

Why bother

Finnish people have had the right to vote for so long that some might take it for granted. People vote when they have the right feeling or enough time to do it. For some it may be too hard to get to a polling station. If it was possible to vote  on the Internet, I think a lot more people would do it.

Most people explain that they don’t vote because it doesn’t make any difference whether they vote or not. Some are not interested in politics and don’t care enough to vote, some people don’t understand politics and don’t bother to figure things out. Concepts in politics are quite difficult and people don’t want to feel stupid, so they just ignore the whole thing.

The majority of politicians are middle-aged, so young people can find it hard to relate to them and to the things they promote. Politics may seem ponderous and topics in politics are not very interesting if you have nothing to do with them. That is a huge reason why politics is often considered boring.

To get people, especially young people, to vote, politics should be made more interesting and easier to understand. Politicians should discuss topics that are important to people and make them feel like they have something to do with those topics. Now politicians focus on their own power struggles and people are starting to be tired of that.                                                         

 Tiia Häppölä

Suomen kieltä on puhuttu jo pitkään ja kirjakielemmekin on ollut käytössä Agricolan ajoista lähtien. Varsinainen läpimurto suomenkielen osalta tapahtui kuitenkin vasta 1800-luvulla, jolloin käytiin kielitaistelu ja synnytettiin oma suomalainen kulttuuriperintö. Lönnrotin tekemä Kalevalan kokoaminen  ja suomalaisen kirjallisuuden synty Aleksis Kiven tuotannon myötä ovat merkkipaaluja historiassamme.

Viettäessämme tänään Aleksis Kiven päivää vietämme samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää. Merkkipäivät menevät ja tulevat, mutta niiden merkitystä on hyvä pohtia muutenkin kuin ainoastaan liputuspäivinä.

Kirjallisuus ja painettu sana ovat perinteisiä sivistyksen lähteitä. Vaikka nykykulttuuri tuottaa entistä enemmän visuaalisia sisältöjä, ajattelun kehityksen kannalta on syytä huomata suullisen ja kirjallisen omakielisen kulttuurin merkitys muun oppimisen taustalla. Ajattelun kehittymisen kannalta ratkaisevaa on itse aktiivisesti puhua, lukea ja kirjoittaa eli käyttää kieltä, koska kielen avulla ilmaisemme ajatuksemme.

Keskustelin suomalaisen valtion virkamiehen kanssa virtuaalikoulupäivillä suomalaisesta koulutusviennistä vuonna 2008. Hän kertoi kuinka suomalaiset olivat ja ovat auttamassa Etiopiaa kehittämään omaa koululaitostaan. Suuri ihmetyksen aihe Etiopiassa oli ollut se, että meillä kaikilla koulutustasoilla käytetään opetuksessa omaa kieltä – suomea tai ruotsia. He olivat ihmeissään tästä varsinkin, kun tilanne oli sama myös yliopisto- ja ammattikorkeakoulutuksessa.

Emme tule ajatelleeksi sitä, että meille kaikille on taattu yhtäläinen mahdollisuus käydä koulua ja nauttia kansallisesta kirjallisuudesta omalla kielellämme. Samalla se on myös tarkoittanut, että käännämme ulkomaista kirjallisuutta suomeksi uskomattomat määrät kansakuntamme kokoon nähden.

Suomalaisten  lukuharrastus on muuttanut muotojaan aikojen kuluessa, mutta yksi pysyvä piirre siinä on säilynyt ja se on lukeminen omilla kansallisilla kielillä. Täm on taannut meille mahdollisuuden seurata maailman tapahtumia tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti. Se on myös taannut kaikille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon, koska kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus hankkia tietoa omalla kielellä.

Toivon, että ymmärrämme myös tulevaisuudessa miksi nostamme lipun salkoon 10. päivänä lokakuuta ja arvostamme oman kulttuurimme ja kielemme eteen tehtävää työtä.

 Hyvää alkanutta työviikkoa!

Lukio antaa opiskelijalle aikaa pohtia mitä tekee lukion jälkeen. Opiskeluaika on kuitenkin lyhyt ja lukio on ohi tuossa tuokiossa. Opiskelu- ja ammattivaihtoehtoja kannattaa miettiä aktiivisesti koko lukioajan. Eri teollisuuden alat ja ammattiryhmät esittäytyvät nykyisin laajasti Internetissä. Nettisivustojen kautta pääsee kurkistamaan eri alojen ammattilaisten työhön ja opiskelutaustaan. Yksi hyvä sivusto on Teknologiateollisuus ry:n saitti ”Opiskelijaboxi”, jossa on niin lukiota käyvien tarinoita kuin ammattiin jo valmistuneiden kertomuksia.

Kannustan kaikkia opiskelijoita aktiiviseen tulevaisuuden mietintään, koska lukio ei sulje mitään tulevaisuuden vaihtoehtoa pois vaan avaa päinvastoin ovia, jotka muuten eivät olisi teille avoinna. Tässä Apollon yhteiskoulun lukion opiskelijan Jaana Ruutin mietteitä Opiskelijaboxi –sivuilta:

http://www.opiskelijaboxi.fi/lukio/haastattelu/jaana-ruuti

Mercredi, le 4 mai, 2011

Les étudiants de français d’Orimattila ( Erkko-lukio) et de Nastola (lukiokoulutus Salpaus) ont eu une possibilité de visiter Paris ensemble. Nous étions 15 personnes prêtes à partir. Notre visite a duré trois jours, du 4 mai au 7 mai.  Pour la plupart des étudiants c’était leur première visite pour Paris. Mercredi  nous avons  dû nous réveiller très tôt parce que le bus nous attendait à 4 heures et midi à Nastola et  à 5h et quart à Orimattila. Mais cela a vallu la peine!

Le vol s’est bien passé, mais à cause de quelques problèmes à l’hôtel on a dû changer notre programme un peu. On a commencé par trouver un restaurant du quartier pour notre déjeuner. Nous avons choisi des plats français typiques, le croque-monsieur, par exemple.

Après avoir mangé nous nous sommes dirigés vers le Champ de Mars à deux pas de notre hôtel pour visiter la Tour Eiffel. Quelle foule de gens! C’est ennuyeux de faire la queue quand on est fatigué!  Mais Annika, Lotta et Elmo ont vécu différemment leur visite de la Tour Eiffel en choisissant de monter à pied par les escaliers depuis le sol jusqu’au 2ème étage  – ils ont éprouvé la fierté d’avoir gravi 704 marches.

Le soir on a décidé de prendre le bus au quartier latin et aller voir le Boulevard st Michel pour se promener, passer le temps, regarder la vie parsienne et ce qui se passe là-bas.  C’est la partie nord du boulevard qui est aujourd’hui la plus animée, grâce à ses nombreuses librairies et boutiques de vêtements.

Bien fatigué, on est retourné à l’hôtel en attendant ce que les jours suivants nous offriraient.

-          Raija Bruun

 Jeudi, le  5 mai, 2011

Le matin, nous avons commencé par manger à l’hôtel, où il y avait un petit
déjeuner français traditionnel.  Ensuite, nous avons pris le bus à l’Arc de Triomphe.
Quand nous étions  montées beaucoup d’ escaliers, nous avons vu une vue
magnifique. On a vu tout Paris!

Aux pieds de l’Arc de Triomphe, nous avons quitté le groupe. Nous avons eu
beaucoup de temps libre et nous nous sommes promenées  sur l’Avenue des Champs-Elysées de bout en bout. Nous avons visité des boutiques chères et fascinantes. Nous avons traversé des parcs.  Il faisait un temps brûlant. Nous nous sommes  brulé la peau tout de suite parce que nous n’avions pas de crème solaire.

Nous avons fait une pause devant la Pyramide du Louvre et nous avons pris quelques photos. Nous avions très faim et nous sommes allées au restaurant. Quand nous nous étions reposées, nous sommes allées vers la Rue de Rivoli  pour faire des achats. Puis, nous sommes retournées au  Louvre où nous avons rencontré le groupe. Au Louvre nous avons vu la Joconde et pleins de peintures et sculptures. À la fin du jour nous avons fait une croisière sur la Seine, on a pris le bateau mouche. Le coucher du soleil à la Seine était magnifique!

     –    Elina Mäkikunnas et Asta Rouhelmaa

Vendredi,  le 6 mai, 2011

Le  matin nous avons pris  le  petit déjeuner á l’hôtel. Les croissants étaient magnifiques!

Après le petit déjeuner nous avons pris le bus à Montmartre.  Nous avions  trés chaud dans le bus et on a dû s’arrêter pour un peu de temps á cause de l’embouteillage sur l’Avenue des Champs-Élysées. Nous avons visité  Sacre Coeur, c’est une grande église à Montmartre.  Á  la Place du Tertre il y avait beaucoup d’artistes et magasins de souvenirs.

Nous avons passé un café connu, le Café de deux Moulins et le Moulin Rouge. Ensuite nous (Tiina, Roosa et Annika) sommes allées au Forum des Halles ( un Centre commercial) et les autres sont allés visiter Notre Dame de Paris. Nous avons fait du shopping pendant cinq heures environ et ce n’était pas suffisant! Nous avons trouvé beaucoup de vêtements et nous avons mangé un bon pâté. Nous avons failli  nous perdre mais nous avons demandé la route pour la Rue de Rivoli aux policiers qui nous ont guidées  là-bas.

Le soir nous sommes  allées  sur le Champ de Mars  pour un pique-nique. Nous avons mangé des sandwiches et des fraises et nous avons admiré la Tour Eiffel. Au Champ de Mars il y avait  beaucoup de personnes et l’ ambiance était bonne. Aprés le pique-nique nous sommes retournées à  l’hôtel Splendid.
Nous avons veillé  tard et nous avons fait nos bagages. Le matin prochain nous
sommes parties pour la maison.
         –      Tiina Kuittinen et  Roosa Rajamäki

Alla olevasta linkistä näet juhlavuoden ohjelman ja voit seurata vuoteen liittyviä tapahtumia ja osallistua keskusteluun.

Kemian vuosi 2011

Harvemmin toistuvat luonnonilmiöt unohtuvat meiltä, koska niitä ei tapahdu joka sukupolven aikana tai ne eivät toistu säännöllisesti, jolloin sukupolvimuistoja ei muodostu. Harvinaisistakin luonnonilmiöistä meillä on usein tietoa, mutta tämä tieto on unohtunut tai sitä ei osata käyttää. Oheinen lainaus yleisradion nettisivuilta kertoo kuinka vaarallista tällaisen tiedon unohtuminen voi olla:

Japanissa unohdettiin esi-isien tsunamivaroitukset

Modernit suojamuurit eivät kyenneet suojelemaan Japanin kaupunkeja tuhoisalta tsunamilta. Aneyoshin kylässä sen sijaan satoja vuosia vanha kivitaulu pelasti koko kylän asukkaineen. Aneyoshin kylässä olevassa satoja vuosia vanhassa kivitaulussa varoitetaan tsunameista.

- Muista suurten tsunamien tuhovoima. Älä rakenna koteja tämän paikan alapuolelle, lukee kivitaulussa.

Kylän reilusta kymmenkunnasta talosta yksikään ei ollut kivipaaden vaarallisella puolella eikä näin ollen tuhoutunut viime kuun tsunamissa, joka tuhosi satoja tuhansia koteja muualla Japanin rannikolla.

Aneyoshin paaden kaltaisia varoituksia on satoja Japanin rannikolla. Jotkut niistä ovat yli 600 vuotta vanhoja. Niitä voidaan pitää esi-isien tsunamivaroitusjärjestelmänä. Osassa on muistutuksia: “Jos maanjäristys tulee, varo tsunameja”.

Muistot unohtuvat

Kesennuman kaupungissa olevassa paasissa kehotetaan muistamaan odottamattomien tsunamien mahdollisuus sekä valitsemaan “elämä omaisuuden ja arvoesineiden sijaan”. Tämän ohjeen moni unohti.

- Maanjäristyksen jälkeen ihmiset menivät takaisin koteihinsa hakemaan arvoesineitään ja pakkaamaan tataminsa. Kaikki he jäivät sinne, kertoo kukkulalta kodistaan tapahtumia seurannut 70-vuotias Tetsuko Takahashi.

Takahashin perhe on asunut Kesennumassa sukupolvien ajan, mutta kaikki ne, jotka ovat kokeneet suuria tsunameja, ovat jo kuolleet vuosia sitten.

- Kestää noin kolme sukupolvea, että ihmiset unohtavat. Katastrofin kokeneet kertovat siitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen, mutta sitten muistot katoavat, kuvailee Tohokun yliopiston professori Fumihiko Imamura.

Aneyoshin kaltaisissa pienissä ja tiiviissä kyläyhteisöissä perinteet saattavat säilyä.

- Kaikki täällä tietävät kivimerkit. Me opiskelimme ne koulussa, kertoo 12-vuotias Yuto Kimura.

Natorin kaupungin keskustan kaksimetrinen tsunamivaroituspaasi kaatui tsunamin voimasta. Myös sen viesti oli unohtunut. Natorista on löytynyt jo yli 820 ruumista tsunamin jäljiltä.

Viranomaiset pelkäävät, että tsunamissa kuolleiden määrä saattaa nousta yli 25 000 ihmiseen.

AP

Lähde:  Yle

Meille tämä tarina Japanista muistuttaa siitä, että pitkäaikainen luonnon ilmiöiden seuranta on erittäin hyödyllistä. Emme edelleenkään pysty hallitsemaan luonnonvoimia ja joudumme vieläkin katkerasti oppimaan sellaisia asioita, joita aikaisemmat sukupolvet osasivat ennakoida meitä paremmin.

Internetin palvelut kasvavat jatkuvasti. Yksi uusista palveluista on nettikierrätys, joka on saavuttanut lyhyessä ajassa suuren suosion. Miksi näin on käynyt? Perinteisesti kierrätys tapahtuu kirpputorien tai lahjoitusten kautta. Nettikierrätyksessä erona edellä mainittuihin palveluihin on se, että voit tehdä tavaroillasi vaihtokauppaa ja markkinat ovat maanlaajuiset. Voit myös lahjoittaa tavaroita, jos sinulla ei ole tarvetta niiden vaihtoon. Idea on mielenkiintoinen, koska kierrättäjät haluavat käyttökelpoiset tavarat uuteen kotiin, ja samalla hakevat itse tavaroita, joita tarvitsevat. Nettikierrätyksellä ihmiset jatkavat tavaroiden elinkaarta sekä vähentävät tarvetta ostaa aina uutta tavaraa entisen tilalle, ja siten edistävät kestävää kehitystä. Yksi näistä kierrätyspalveluja tarjoavista sivustoista on Netcycler.

Myös palveluiden kierrättäminen on alkanut kiinnostaa ihmisiä. Yhtenä esimerkkinä on Päijät-Hämeessä toimiva Pähkinäryhmän vaihtopiiri, josta on juttu tämänpäiväisessä Etelä-Suomen Sanomissa (21.2.2011). Ryhmän ideana on palvelujen välittäminen toisille piirissä mukana oleville ja vastaavien palvelujen käyttäminen myös itse. Kysymys on siis aikapankista. Toiminta on harrastusluontoista ja siinä ei vaihdeta taloudellisia palkkioita ainoastaan mitataan palveluihin käytetty aika virtuaalisilla pähkinöillä, joista ryhmä on myös saanut nimensäkin. Esimerkiksi yhden tunnin mittainen palvelu maksaa kymmenen pähkinää ja aikapankkiin talletetut pähkinät voi käyttää kenen tahansa muun ryhmäläisen tarjoaman palvelun hankkimiseen. Aikapankista voi löytää mm. kielten opetusta, muuttoapua, vanhusten hoitoa jne. Pähkinäryhmän vaihtopiirin tavoitteena on tuoda toiminnan kautta vanhan kyläyhteisön talkooidea kaupunkeihin. Palvelu löytyy tietenkin netin tunnetuimmasta yhteisöpalvelusta Facebookista.

Päijät-Hämeen Pähkinäryhmä

Monesti ilmastotukijana kuulee kysymyksiä ”mikäs on sinun mielipiteesi ilmastonmuutoksesta? ” tai ”mikä on sinun kantasi ilmaston lämpenemiseen?”. On kuitenkin muistettava, että ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys. Ilmastomme on todistetusti muuttumassa ja on jo muuttunut, halusivatpa ihmiset sitä tai eivät. Ilmastonmuutoksen todistelun sijaan meidän tulisi todella tehdä voitavamme, jotta muutokset jäisivät mahdollisimman pieniksi. Pelkkä torjuminen ei enää useimmiten auta, vaan tarvitsemme myös strategioita muutoksiin sopeutumista varten.

Arkipäivän puheessa termi kasvihuoneilmiö samaistetaan helposti ilmastonmuutokseen. Ne eivät kuitenkin ole missään tapauksessa toistensa synonyymejä. Kasvihuoneilmiö syntyy, kun ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut (kuten hiilidioksidi, metaani ja vesihöyry) absorboivat (eli imevät) suuren osan Maapallon itsensä lämpösäteilystä, ja lämmittävät näin ilmakehää. Ilman kasvihuoneilmiötä Maapallomme olisi siis paljon nykyistä kylmempi. Kasvihuoneilmiö voimistuu, kun kasvihuonekaasuja päätyy ilmakehään ihmisen toiminnan takia luonnollista määrää enemmän. Näin ilmakehä alkaa lämmitä. Valitettavasti ilmakehää lämmittävien kasvihuonekaasujen elinikä (eli kuinka kauan ne keskimäärin ilmassa pysyvät) on pitkä, joten nykyiset päästöleikkaukset näkyvät ilmakehän pitoisuuksissa vasta pitkän ajan kuluttua. On siis erittäin tärkeää toimia ennen kuin on myöhäistä!

Kasvihuonekaasuja syntyy monista ihmisen toimista, kuten fossiilisten polttoaineiden käytöstä, kaatopaikoilta, maataloudesta ja teollisuudesta.  Vajaa puolet ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä päätyy lämmittämään ilmakehää. Loput joko imeytyvät mereen tai maaekosysteemeihin (kuten metsiin). Metsät ovatkin erityisen tärkeitä hiilinieluja ja niiden hakkuut lisäävät ilmakehään päätyvän hiilidioksidin määrää.

Ilmakehän pienhiukkaset eli aerosolit ovat oikeastaan ainoa merkittävä ilmakehää viilentävä tekijä. Hiukkaset voivat viilentää ilmakehää joko suoraan heijastamalla auringon säteilyä tai epäsuorasti, toimimalla pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Hiukkasten ilmastovaikutukset ja erityisesti niiden epäsuora vaikutus pilvien heijastuskyvyn ja eliniän muutoksien kautta on tällä hetkellä suurin epävarmuustekijä tulevaisuuden ilmastoa arvioitaessa. Helpoksi tilannetta ei tee sekään, että pienhiukkaset, erityisesti sen kokoluokan hiukkaset jotka toimivat pilvien tiivistymisytiminä, ovat ihmisille haitallisia kulkeutuen aina pitkälle keuhkoihin ja jopa verenkiertoon asti.  

Toistaiseksi Maapallon keskilämpötila on jo noussut noin 0,5 – 0,8 °C ja sen odotetaan nousevan tämän vuosisadan loppuun mennessä noin kahdesta kuuteen astetta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingin ja Milanon välinen keskilämpötilan ero on noin kuusi astetta celsiusta. Lämpötilan nousu ei suinkaan ole ainoa muuttuva tekijä, vaan ilmastomme on hyvin monimutkainen ja voimakkaasti kytköksissä meriin ja mantereisiin. Ilmastosysteemimme on pullollaan erilaisia takaisinkytkentöjä, joista useat ovat positiivisia: yhden suureen muuttuminen aiheuttaa toisienkin muuttumista, jotka taas muuttavat alkuperäistä suuretta yhä enemmän. Näin päädymme helposti tilanteisiin, joista ei voidakaan enää tulla takaisin.

Lämpötilan kohoamisen lisäksi esimerkiksi meren pinta tulee nousemaan sekä manner- ja vuoristojäätiköiden sulamisen että veden lämpölaajenemisen takia vuosisadan loppuun mennessä noin 10 – 90 cm. Lisäksi esimerkiksi monet jo ennestään kuivat alueet tulevat kuivumaan, toisaalta joillain alueilla tulvat lisääntyvät. Yleisesti ottaen erilaisten sään ääri-ilmiöiden odotetaan yleistyvän.  Suomessa esimerkiksi puuraja tulee vetäytymään pohjoisemmaksi ja ylemmäs tuntureille. Toisaalta lämpimämmän ilmaston myötä saamme uusia kasveja ja eläimiä – myös uusia tuhohyönteisiä, joita vastaan kasveillamme ei vielä ole puolustuskeinoja.

Jokainen ihminen voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään melko kivuttomasti. Merkittävimmät yksittäiset toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat ensinnäkin autoilusta ja lentämisestä aiheutuvien päästöjen minimoiminen; julkisen liikenteen suosiminen, kävely ja pyöräily ja kotimaanmatkailu. Myös kierrätyksen ja jätteiden lajittelun avulla voidaan pienentää hiilijalanjälkeä. Samoin kasvis- ja lähiruoan suosiminen on tärkeää. Energiankulutukseen liittyvillä toimilla voimme helposti vähentää hiilipäästöjämme merkittävästikin. Nykyään monet energiayhtiöt tarjoavat vaihtoehtoisia energiamuotoja ja jo huonelämpötilan laskulla ja sähkölaitteiden sammuttamisella, silloin kun emme niitä käytä, voimme saada paljon aikaan. Tämä näkyy sähkölaskussakin.  Mitä ikinä ilmaston hyväksi tekeekin, on tärkeä aloittaa nyt, ennen kuin on liian myöhäistä. Jokaisen ihmisen henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat ilmastoomme.  

Ella-Maria Kyrö

Nordic Climate Day asiantuntija, Helsingin yliopisto

Erkko-lukion opiskelijoilla oli 26.1 mahdollisuus osallistua DuuniExpo 2011 tapahtumaan Lahden Messukeskuksessa.   Tapahtumaan osallistui parikymmentä  ensimmäisen ja toisen vuositason opiskelijaa.  Opiskelijat kulkivat matkat Lahteen ja takaisin koulun bussikorttia käyttäen kasibussin kyydissä.  Vakiovuorobussin käyttö oli koululta tietoinen valinta, näin haluttiin toteuttaa kestävää kehitystä koulun tasolla. Bussi säästää ympäristöä ja antaa mahdollisuuden yhteiseen matkaan. Matkanteko sujuikin oikein hyvin.

Osa mukana olleista opiskelijoista antoi palautetta osallistumismahdollisuudesta, tapahtumasta ja bussimatkasta:

-         on kiva/hyvä, kun on mahdollisuus osallistua DuuniExpoon

-         huono juttu, kun olin sairaana, niin en päässyt

-         Duuniexpo oli hyvä tapahtuma, hyvä meno ja hyvät musat, sai runsaasti käytännönvinkkejä, ja ilmaista tavaraa: karkkeja, kondomeja ja kyniä

-         kannattaa mennä jatkossakin, siellä on hyvää informaatiota duunista

-         oltaisiin voitu lähteä jo aikaisemmin, niin olisi ollut enemmän aikaa kiertää ja tutustua

-         matka suuntaan ja toiseenkin sujui mainiosti hyvässä seurassa

-         matkalla tuli vähän kylmä, kun piti kävellä loppumatka

-         kasidösä on siisti/cool

-         Pukkilan liikenteellä olisi päässyt suoraan

-         kun tultiin takaisin koululle, oli vaikeuksia päästä koululle sisään, koska ovet olivat lukossa ja reput olivat aulassa.  Siitäkin selvittiin.

Yksinäinen mopo jäi odottelemaan Duuniexposta tulijoita koulun lumiseen pihaan.

Tuula ja Sirpa